Pakarakipu voi johtua jänteestä ja harjoittelusta on apua

Portaissa liikkuminen on yksi yleinen aktiviteettia, jota pakarakipu haittaa. (Kuva, CC0)

Pakarakipu, joka tuntuu lonkan sivulla diagnosoidaan usein limapussin tulehdukseksi, mutta ehkä jopa yleisempää saattaa olla pakarajänteen kiputila. Tyypillisesti pakarakipu häiritsee esimerkiksi portaissa tai asennoissa, joissa oirepuolen jänteisiin kohdistuu venytystä tai kompressiota. Mutta mitä tälle gluteaalitendinopatialle kannattaa oikein tehdä? Ei mitään? Auttaako kortisoni? Vai pitäisikö tässä alkaa harjoitella? Rebecca Mellor kumppaneineen (2018) julkaisuvat äskettäin open-access -lisenssillä saatavilla olevan RCT-tutkimuksen, “Education plus exercise versus corticosteroid injection use versus a wait and see approach on global outcome and pain from gluteal tendinopathy: prospective, single blinded, randomised clinical trial”,  jossa he tarkastelevat juuri tätä aihetta. Huolimatta siitä, että harjoittelua usein suositellaan hoitomuodoksi, kyse on yhdestä ensimmäisistä satunnaistetuista tutkimuksista koskien gluteaalitendinopatian harjoittelua. Samaan aikaan julkaistiin myös toinen tutkimus, jossa samainen pakarakipu ja sen harjoittelu olivat mikroskoopin alla (Ganderton ym., 2018), mutta näistä kahdesta tutkimuksesta saatiin hiukan toisistaan poikkeavat lopputulokset.Continue reading

Olkapääkipu kunnioittaa kuormitusta – yhteenveto Adam Meakinsin koulutuksesta

Rokki soi ja Järvenpään Foreverin hot-joogahuoneen katossa on lähes yhtä kaunis poutataivas kuin ulkonakin – heti harmittaa kesäisen kuuman lauantaipäivän aikainen herätys aavistuksen vähemmän. Kohta alkaa UMPOFin järjestämä kahden päivän olkapääjumppa vähintäänkin mielenkiintoisen britin, Adam “The Sports Physio” Meakinsin vetämänä. Tiedossa on siis viihdyttävä ja faktantäyteinen seminaari siitä, miten olkapääkipu saadaan kuriin fysioterapiassa. Blogitiimistämme Jukka ja Mikko olivat kuuntelemassa ja mielestämme kurssin anti oli oikein asiallista. Tästä olisi saanut kirjoitettua vaikka kuinka paljon, joten tämän kirjoituksen suhteen karsinnassa on ollut haasteensa. Tässä havaintomme kurssista!Continue reading

Rakas syvä vatsalihas

Syvä vatsalihas, eli transversus abdominis, poikittaisine säikeineen. (Kuva: modified by Uwe Gille [Public domain], via Wikimedia Commons)

… Alaselkäkipu tässä. Yhteinen taipaleemme on kestänyt jo yli 20 vuotta. Muistankin elävästi, kuinka pitkäaikaiset ystäväni Paul Hodges ja Carolyn Richardson esittelivät meidät toisillemme (Hodges & Richardson, 1996; Hodges 1999). Alkuhuuma ja suhteemme syveneminen oli nopeaa, vaikka EMG-mittarin sähkö välillämme olikin hitaasti syttyvää, mutta sillä oikeastaan erotuitkin aikaisemmista suhteistani. Ennen kuin itse huomasinkaan, julistivat monet ulkopuoliset meidät kuin luoduiksi toisillemme.

Tähän ajatukseen yhtyivät niin lääkärit kuin fysioterapeutitkin ja monen mielestä olit se kauan kaivattu ratkaisu yhteisiin ongelmiin. Täynnä uutuuden intoa lähdimme parantamaan kaikkien selkäkipuisten maailmaa, eikä fysioterapia ja alaselkäkipu enää koskaan olisi vailla vastauksia! Jotkut ovat sitä mieltä edelleenkin, mutta ajan myötä olen itse huomannut, kuinka kasvoimme eri suuntiin. En enää tarvinnutkaan sinua, sillä petit suuret lupaukset ja olit vaikeasti tunnusteltava ja hankalasti aktivoitava. Potilaat eivät tunteneet sinua tai huomanneet vaikutustasi. Eivätkä myöskään tutkijat (mm. Gubler ym., 2010; Mannion ym., 2012; Brooks ym., 2012; Smith ym., 2014). Bloggaajaystävänikin alkoivat epäillä sinua ja kirjoittivatkin aiheesta muutama vuosi sitten. Oletko sittenkin vain nigerialaiskirje, etkä tosirakkaus, kuten aluksi väitit?Continue reading

2017 luetuimmat blogikirjoitukset

Vuosi vaihtui ja oli taas aika tarkastaa, mitkä artikkelimme kiinnostivat lukijoitamme kaikkein eniten. Blogissa julkaistiin kirjoituksia koko kehoa koskien esimerkiksi plantaarifaskiitista, jäätyneestä olkapäästä, polvikivuista ja nilkan instabiliteetista. Lisäksi käsittelimme paria koulutusta referaattien merkeissä ja julkaisimme tekstejä liittyen palautumiseen sekä isometriseen että HSR-harjoitteluun.

Continue reading

Kuinka eturistiside saadaan poikki?

ACL, eturistiside, tutkimusten määrä

ACL, eli eturistiside, näyttäisi olevan suosittu tutkimuksen kohde.

Eturistiside on yksi polven parhaiten tunnetuista nivelsiteistä ja syy tähän on melko synkkä – sen katkeaminen aiheuttaa pitkän tauon urheiluun ja jopa lopettaa ammattilaispelaajien uria. Lisäksi se on edelleenkin suuren tutkimuksellisen huomion kohteena ja eturistisidettä käsitteleviä artikkeleita julkaistaan vuosittain käsittämätön määrä. Pelkästään vuoden 2017 aikana on PubMedin mukaan julkaistu (tämän jutun kirjoitushetkellä, 4.12.2017) 1380 artikkelia hakusanalla “anterior cruciate ligament”, eli ainakin jos joku väittää tietävänsä kaiken ACL:stä niin … no, pointti tuli varmaankin selväksi. Koska kyseessä on kallis ja pitkäkestoinen vamma, niin voisi olettaa, että sen mekanismi ja ennaltaehkäisy varmasti tunnetaan oikein hyvin? Periaatteessa ei, sillä vasta viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana eturistisidevammojen syntymekanismiin ollaan hiljalleen saatu vastauksia. Nykyisellään vammamekanismi tunnetaan jo kohtuullisen hyvin, mistä myös Erik Meira puhui koulutuksessaan. Tuo koulutus toimikin kipinänä blogikirjoitukselle, joka perustuu kyseisen koulutuksen aikana läpikäytyyn ja hieman täydennettyyn kirjallisuuteen.

Continue reading

Yhteenvetoa CFT level 1 – koulutuksen annista

Tällä kertaa blogissa avataan UMPOF:n järjestämää CFT level 1- koulutusta, jonka kouluttajana toimi fysioterapian professori Wim Dankaerts Belgiasta. Hän on fysioterapian pitkän linjan konkari, jolla on pitkä kokemus niin kliinisestä työstä kuin tutkimusmaailmastakin. Hän kuuluu Pain-Ed -ryhmään, jonka tavoitteena on tuoda ihmisten tietoisuuteen tuoretta tutkimustietoa kivuntutkimuksen alueelta ja kumota erilaisia myyttejä, joita erityisesti alaselkäkipuun liittyy.

CFT (cognitive functional therapy) eli kognitiivinen toiminnallinen terapia on potilaskeskeinen lähestymismalli, jossa pyritään tunnistamaan erilaiset oireilun taustalla olevat biopsykososiaaliset mekanismit/tekijät ja yksilöllisen profiloinnin pohjalta kohdentamaan hoitointerventio oireilua ylläpitäviin muokattavissa oleviin tekijöihin.Näitä voivat olla etenkin erilaiset psykososiaaliset, toiminnalliset ja elintapoihin liittyviin tekijät, kuten uskomukset tiettyjen liikkeiden vaarallisuudesta ja selän vaurioitumisherkkyydestä, pelko-välttämiskäyttäytyminen, vähäinen liikunta, yksipuoliset liikemallit, liiallinen stressi, univaje jne. CFT:ssa pyritään lisäämään kivun ja kipuun liittyvien reaktioiden ymmärtämistä. Lisäksi olennaista on vahvistaa kuntoutujan minäpystyvyyden tunnetta ja ylipäätänsä antaa uskoa siihen, että myönteinen muutos on mahdollinen.Continue reading

Polvikipu ja lonkkavaivat – ratkaisut à la Erik Meira

Erik Meiran koulutuksessa tiede ja käytäntö yhdistyivät tiiviiksi ja monipuoliseksi paketiksi teoriatietoutta ja käytännön vinkkejä. Näillä treeni- ja terapiavinkeillä polvikipu ja lonkkavaivat saadaan näyttöön perustuen kuriin. (Kuva: Gciriani [CC BY-SA 4.0])

Syksyn alkaessa erilaiset koulutukset ovat taas pyörähtäneet käyntiin ja allekirjoittaneen kauden ensimmäinen koulutus oli UMPOFin järjestämä Erik “The Science PT” Meiran koulutus, jonka aiheena olivat polvikipu ja -vammat sekä lonkkavaivat. Kyseinen kurssi oli Meiran ympäri maailmaa pitämä “Hip & Knee: Complex Understanding for Simple Solutions” -koulutuspaketti. Kuten odottaa saattoi, nojautui koulutus vahvasti tutkittuun tietoon, mikä oli osaltaan sekä koulutuksen vahvuus että samalla heikkous. Jos joku odotti tältä koulutukselta monimutkaisia selitysmalleja taikaluoteineen tai uusia ja maailman parhaita harjoituksia, saattoivat nuo tavoitteet jäädä toteutumatta. Tarjolla oli helposti sovellettavia vinkkejä sekä ajatuksia harjoitteluun, kattava tietopaketti polven ja lonkan vammoista ja tutkimusnäytöstä näiden kaikkien taustalla. Kurssin pääsanoma fysioterapiaprosessin osalta voidaan tiivistää siihen, että potilaan ongelma pitää aina kartoittaa yksilöllisesti huomioiden mahdollisimman laajasti siihen liittyvät tekijät. Tämän jälkeen rauhoitetaan tilannetta tarvittava määrä ja aloitetaan hiljalleen rakentamaan toiminta- ja suorituskykyä uudestaan. Kuntoutuksen tulee olla riittävän kuormittavaa ja etenkin jännekivuissa kuormitus on äärimmäisen tärkeää.Continue reading

Nilkan pitkittyneen instabiliteetin kuntoutukseen monipuolista harjoittelua

 

Nilkan nyrjähdyksen akuutista vaiheesta selviää useimmiten kipulääkkeiden, ensihoito-ohjeiden ja tarvittaessa nilkkatuen avulla. Pidemmällä tähtäimellä ongelmana on kuitenkin nyrjähdysten toistuvuus ja yleisyys erityisesti liikuntaa harrastavilla (Fong ym. 2007). Joillekin niitä tuntuu siunaantuvan selkeästi enemmän kuin muille, jolloin tuloksena saattaa olla nilkan pitkittynyt instabiliteetti. Jo tapahtuneita vammoja ei historiasta saada pois, joten uusien vammojen ennaltaehkäisyn tulisi keskittyä sellaisten riskitekijöiden selvittämiseen, joihin pystytään vaikuttamaan. Lääkkeeksi moniin nilkkavammoihin tarjotaan usein terapeuttista harjoittelua ja nilkkatukia. Harjoittelua voidaan toteuttaa kuitenkin monella eri tavalla, joten jokaisen tapauksen kohdalla joudutaan miettimään, minkälainen harjoittelu olisi tehokkainta niin laadun kuin määrän suhteen.

 

 

Continue reading

Isometrinen jännitys – työntää vai vastustaa?

Lihastyön tapoja on erilaisia, ja kaiken kukkuraksi isometrinen jännitys voidaan tehdä joko vastustamalla tai painamalla. Kuva: Pascal (CC0 Public Domain).

Isometrinen jännitys tai lihastyö nousi näyttävästi estradille viimeistään pari vuotta sitten julkaistun polvijännekuntoutusta koskevan Ebonie Rion ja kumppaneiden (2015) tutkimuksen myötä. Taustatukea ollaan saatu mm. Stasinopouloksen ym. (2017) julkaisemasta “tenniskyynärpäätä” käsittelevästä artikkelista. Isometrinen jännitys on saanut muutenkin viime aikoina osakseen paljon huomiota isometrisen harjoittelun kautta ja omien havaintojeni mukaan se on kokenut omanlaisensa renesanssin ja löytänyt tiensä takaisin fysioterapeuttien työkalupakkeihin. Isometrisellä lihastyöllä tarkoitetaan sellaista lihaksen käyttämistä, jossa se aktivoituu, mutta sen pituus ei muutu. Tuttavallisemmin tällöin puhutaan siis staattisesta lihastyöstä, kuten esimerkiksi jos yrität työntää kädelläsi seinää vasten tai kannatella painoa painoa käsissäsi paikallaan. Onko mahdollista, että isometrinen työntäminen eroaisi jotenkin isometrisestä vastustamisesta? Entäpä voisiko näillä erilaisilla tavoilla tuottaa isometrinen lihasjännitys olla erilaiset vaikutusmekanismit tai pitäisikö niitä miettiä tarkemmin esimerkiksi harjoittelua ohjatessa? Tähän pohdintaan voidaan etsiä vastausta tarkastelemalla tuoretta Schaeferin ja Bittmannin (2017) tutkimusta, johon tämä blogiteksti pohjautuu.Continue reading

Nopeutuuko palautuminen jos oikein yrittää?

palautuminen

Onko palautumisen ja kehittymisen nopeutuksessa kyse elämääkin tärkeämmästä asiasta? (Kuva: NARA [Public domain])

Palautuminen on päässyt alkuun hyvän ruoan ja pitkien yöunien siivittämänä tämän palautumista käsittelevän jutun ensimmäisessä osassa. Kovin usein kuitenkin vaikuttaa siltä, että eniten ollaan kiinnostuneita aiheesta “palauttavat harjoitukset ja muut palauttavat toimenpiteet”. Herää kysymys miksi? Halutaanko palautuminen jotenkin ulkoistaa jonkun muun kuin urheilijan itsensä ohjelmoitavaksi?

Jätetään kuitenkin palopuheet sikseen, sillä näin jatko-osan astuessa estradille tarkastellaan lähemmin valikoitua otantaa niistä toimista, joilla on mainostettu olevan palautumista edistävä vaikutus. Käydään siis hieman spesifimpien aiheiden kimppuun ja kysytään voiko palautumista nopeuttaa esimerkiksi venyttelyllä, hieronnalla kylmäallas- ja kontrastihoidoilla tai “palauttavilla harjoituksilla”? Vastauksia voidaan hakea sekä aihetta käsittelevistä katsausartikkeleista, että yksittäisistä tutkimuksista. Tässä kirjoituksessa on pyritty käyttämään molempia siinä määrin, kuin se on ollut mahdollista.

Continue reading