Olen tällä viikolla lueskellut lääkäri Helena Mirandan kirjoittamaa Ota kipu haltuun -kirjaa ja ajattelin blogissa hiukan availla kyseistä teosta lukijoille omien ajatusteni kera. Kirjassa on päivitettyä tietoa kivusta sekä erilaisten kivunhallinnan keinojen esittelyä. Se on suunnattu erityisesti kroonisista kivuista kärsiville, mutta myös heidän läheisilleen sekä ylipäätänsä kaikille kroonisesta kivusta kiinnostuneille ihmisille. Seuraavassa siis yhteenvetoa ja mietteitä kirjasta.
Ota kipu haltuun -kirjan kansi
Helena Mirandasta alkuun sen verran, että hän on lääketieteen tohtori ja työterveyden dosentti, joka toimii aktiivisesti kivuntutkimuksen parissa. Häneltä on ilmestynyt useita julkaisuja mm. laaja-alaisista tule-kivuista sekä kipujen vaikutuksista työkykyyn. Hän pitää tutkimustyön ohella myös vastaanottoa. Ammatillisten intressien ohella hänellä on myös omakohtaisia kokemuksia kroonisesta kivusta, mikä antaa lisäsyvyyttä kirjaan.
Kirja lisää lukijan ymmärrystä kivusta sekä esittelee erilaisia kivunhallinnan keinoja/työkaluja, joilla kivuista kärsivä voi saada apua oireisiinsa. Kivuntutkimus on mennyt valtavasti eteenpäin viimeisen 10-15 vuoden aikana (mm. aivojen kuvantamismenetelmien kehittymisen johdosta), ja uuden tiedon myötä käsitys kivusta on muuttunut, krooniseen kipuun liittyviä keskushermoston rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia ymmärretään paremmin ja esimerkiksi erilaisten kognitiivisten ja emotionaalisten tekijöiden merkitys kivun voimakkuuteen ja kroonistumiseen vaikuttavina tekijöinä on vahvistunut. Kirjan lukemisen myötä lukija saakin pääpiirteissään käsityksen siitä, millainen moniulotteinen ilmiö kipu on ja millaisin lääkkeettömin menetelmin (useimmiten lääkehoidon tukena) sitä voidaan hoitaa ja siten parantaa elämänlaatua. On hyvä muistaa, että tutkimusnäytön perusteella kivun fysiologiaa ja kipuun vaikuttavia tekijöitä paremmin ymmärtämällä on jo itsessään kipuoireita lievittävä vaikutus. Kirjan alun Uusi ymmärrys kivusta -osio onkin tärkeää ja hyödyllistä luettavaa kivuista kärsiville.
Kirjan keskeinen anti on erilaisten kivunhallintaa parantavien työkalujen esittely. Niitä on yhteensä 18, joista jokainen muodostaa kirjassa oman osionsa. Näitä ovat muun muassa vaali unta, liiku ilolla, työskentele, ole tietoisesti läsnä, hanki oikeaa tietoa, kokeile akupunktiota, joogaa, kehitä myönteisyyttä, voimaannu kulttuurista ja ravitse itsesi. Jokaisessa osiossa on työkalun esittelyn ohella alaosiot ”Mitä tiedetään tutkimuksista”, ”Oma kokemukseni” sekä ”Miten voit edetä”.
Mitä tiedetään tutkimuksista -alaosio esittää käsiteltävään työkaluun liittyvää tutkimustietoa antaen perusteita sen käytölle kipujen helpottamiseksi. Tässä osiossa mm. avataan työkalun (esim. akupunktio, kosketus, liikunta, kulttuurielämykset) fysiologista vaikutusmekanismeja, jotka johtavat kipujen lievittymiseen sekä muihin myönteisiin muutoksiin. Lisäksi esitetään tutkimusnäyttöä (ymmärrettävästi ei kovinkaan laajana, jottei kirja menisi liian raskaslukuiseksi) niiden vaikuttavuudesta. Mitään kovin kriittistä katsausta esitettyjen työkalujen taustalla olevan tutkimustiedon näytönasteeseen kirja ei sisällä eikä se mielestäni ole tämänkaltaisessa teoksessa tarpeen. Lukija tulee tietoiseksi, että kirjassa mainittujen työkalujen kokeilemisen/ käyttöönoton puolesta löytyy tieteellistä näyttöä eikä niiden suositteleminen siis perustu pelkästään kirjoittajan omiin tai hänen potilaidensa myönteisiin kokemuksiin.
Oma kokemukseni -alaosiossa kirjoittaja peilaa käsiteltävää työkalua henkilökohtaisiin kokemuksiin omien kipujensa hallinnassa sekä millaisena hänen potilaansa ovat kokeneet kyseisen työkalun käytön. Tämä on hyvä lisä ja syventää käsiteltävää osiota käytännönläheisesti esimerkein maustettuna. Edellä mainituilla on todennäköisesti kivunhallinnan työkalujen käyttöönottoon motivoiva vaikutus.
Kirjoittaja tuo myös hyvin esiin sen, että työkaluista saatava apu ei välttämättä tule hetkessä, vaan vaatii aikaa ja sitoutumista. Lisäksi työkalujen hyöty luonnollisesti vaihtelee yksilöllisesti eli vaikka tieteellistä näyttöä ja myönteisiä kokemuksia löytyy kaikkien mainittujen puolesta, niin se onko jostain omalla kohdalla apua, selviää vasta kokeilemalla. Sama päätee yleisestikin erilaisiin hoitomenetelmiin, sillä niin monenlaiset yksilölliset ja ympäristötekijät yms. vaikuttavat hoidon vaikuttavuuteen. Se onkin yksi haaste mm. fysioterapian tutkimuksessa. Esimerkiksi potilaan odotusarvo hoidon vaikuttavuudesta on yksi keskeinen hoitotulokseen vaikuttava tekijä.
Miten voit edetä -alaosio on mielestäni hyödyllinen ja erittäin informatiivinen. Se antaa erilaisia konkreettisia vinkkejä, toimintaohjeita ja yhteystietoja monista hyödyllisistä tahoista (kuten järjestöistä, ryhmistä ja nettisivuista). Tämä madaltaa kivuista kärsivän henkilön kynnystä ryhtyä tuumasta toimeen eli alkaa aktiivisesti toteuttaa jotain/joitakin ehdotettuja kivunhallintaa tukevia menetelmiä.
Muutamia otteita kirjan osioista
Kirjan eri työkalu -osioissa on monia ajatuksia herättäviä kohtia. Työskentelyyn ja kipuun liittyen kirjoittaja toteaa: “työelämästä syrjäytyminen ajaa ihmisen taloudelliseen, sosiaaliseen ja henkiseen ahdinkoon”… “joko-tai- ajattelu, jonka mukaan ihminen on joko terve tai sairas, joko työkykyinen tai työkyvytön, joko sairauslomalla tai töissä sata lasissa, näyttää vielä vahvasti hallitsevan ajatteluamme. Systeemimme ei tue kipukroonikon pärjäämistä. Kipu kun ei ole on-off -tila”. Mielestäni edellä on erittäin osuvasti ilmaistu ongelma, joka on noussut esiin monien kivuista kärsivien ja pitkillä sairaslomilla olevien henkilöiden kanssa keskustellessa. Monet potilaat toivovat, että töihin paluussa olisi enemmän joustavuutta työaikojen ja -tehtävien muokkauksen suhteen. Pitkillä sairauslomilla olemisen sijaan he usein haluaisivat tehdä töitä niissä rajoissa, jonka toimintakyky ja voimavarat mahdollistavat. Kirjoittajakin mainitsee: “nykytietämyksen mukaan sairausloma tuskin koskaan parantaa kroonista kipua. Kotona sairauslomalla oleminen voi jopa pitkittää ja pahentaa kipuoireita, sillä kotona ajatukset pyörivät herkästi kivun ympärillä. Kivun tarkkaileminen tutkitusti ylläpitää keskushermoston kipuradoissa sähköistä aktiviteettia – eli kipua”.
Kirjassa on myös vertaistuki -ryhmiin (esim. nettiryhmiin) liittyen esitetty tärkeä huomio, että nekin saattavat joskus olla kipuoireita ruokkivia, mikäli siellä oleminen lisää omien oireiden tarkkailua ja/tai jos ryhmässä vatvotaan erilaisia kielteisiä tunteita ja kokemuksia. Tällöin sairauden tunne voi voimistua. Parhaimmillaan ne on kuitenkin erittäin hyödyllisiä lisäten voimavaroja mm. antamalla tukea ja erilaisia kivunhallinnan keinoja.
Mindfulnessiin eli hyväksyvään tietoiseen läsnäoloon liittyvässä osioissa on kiinnostavaa asiaa sen useista myönteisistä terveysvaikutuksista. Tutkimusten mukaan siitä on hyötyä mm. kroonisen kivun hyväksymisessä ja kivun voimakkuuden sekä kipuun liittyvän haitan vähentämisessä. Tuoretta tutkimusnäyttöä löytyy lisäksi sen elimistön tulehdusreaktioita vähentävästä vaikutuksesta ja sitä tutkitaankin nykyisin mm. diabeteksen, astman sekä tulehduksellisten suolistosairauksien täydentävänä hoitomuotona. Myös mielikuvaharjoittelun myönteisiä vaikutuksia kuvataan kirjassa ja se onkin yksi fysioterapiassa kroonisille kipupotilaille ohjattu menetelmä mm. kivunhallintaan. Joogastakin näyttäisi olevan tutkimusten mukaan hyötyä mm. alaselkäkivun ja migreeninkin hoitona. Aivokuvantamisiin perustuvat kipututkimukset ovat myös osoittaneet keskushermoston kipuratojen muutoksia jooga-harjoittelun myötä. Kirjoittaja toteaa, että “meditaation ja joogan vaikutukset kipuun on joidenkin tutkimusten mukaan jopa kipulääkkeitä voimakkaampi”.
Fysioterapeutit nostetaan esille tietyissä kirjan eri osioissa, kuten liikuntaneuvontaa antavana ja harjoittelua ohjaavana tahona, rentoutumismenetelmien opastajana sekä yhtenä akupunktiota toteuttavana tahona. Luonnollisesti hieronta ym. manuaalisen terapian menetelmät ovat keskeinen osa fysioterapiaa, ja manuaalisen terapian kipua lievittävästä vaikutuksesta onkin tutkimusnäyttöä. Lisäksi psykofyysinen fysioterapia on kirjoittajan suosittelema terapiamuoto kroonisten kipujen hoidossa. Lääkkeettömillä hoitomenetelmillä on lääkityksen ohella hyvinkin keskeinen rooli modernissa kroonisen kivunhoidossa. Kaiken kaikkiaan kirjoittaja nostaa kroonisten tuki- ja liikuntaelimistön kipujen hoidossa keskeisiksi tekijöiksi moderniin kivunhoitoon perehtyneet lääkärit, fysioterapeutit, osteo- ja naprapaatit sekä kiropraktikot.
Myös psykologit ovat kirjoittajan mukaan alikäytetty voimavara kroonisen kivun hoidossa. Heillä olisi erityisesti annettavaa mm. kivun kannalta haitallisiin asenteisiin ja pelkoihin. Allekirjoittanut on kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla. Valitettavan usein tulee vastaan potilaita, joiden kroonistuneen kivun hoidossa on jopa vuosia menty pelkän lääkityksen varassa, eikä esimerkiksi puututtu kivun taustalla mahdollisesti oleviin tekijöihin, kuten esimerkiksi kipua ruokkiviin ajatusmalleihin ja virheellisiin uskomuksiin. Kivuista kärsivän fyysinen toimintakyky voi herkästi heiketä ja mm. erilaisia biomekaniikan häiriöitä saattaa kehittyä tuki- ja liikuntaelimistön muuttuneen kuormituksen myötä. Kivuista kärsivä olisikin hyvä ohjata riittävän ajoissa kuntoutuksen pariin ja erityisesti jo varhaisvaiheessa tunnistaa mahdolliset kivun kroonistumisen riskitekijät.
Kirjan lopussa on osio, joka on kohdennettu erityisesti kroonista kipua potevan puolisolle, ystävälle sekä työkaverille. Se sisältää tärkeää tietoa mm. siitä, miten suhtautua erilaisiin tuntemuksiin, joita kivuista kärsivän läheisen tilanne herättää. Monesti kotona tai työympäristössä voi tunnelma kiristyä, kun ei välttämättä ymmärretä kivuista kärsivän voimavarojen rajallisuutta tai tiedosteta, millaiset tekijät voivat voimistaa kipuoireita. Ymmärtämällä paremmin kipuun vaikuttavia tekijöitä voi kivuista kärsivä ja hänen lähipiirinsä sopeuttaa omaa toimintaansa sellaiseksi, ettei kukaan osapuoli ylikuormitu vaan ennemminkin myötävaikutetaan sellaisiin tekijöihin, jotka edistävät kivunhallintaa. Kivuista kärsivä voi kirjan luettuaan myös paremmin tiedostaa, että hänen tilanteensa saattaa kuormittaa suuresti läheisiä kotona ja työyhteisössä, jolloin heidänkin jaksaminen voi olla koetuksella.
Kaiken kaikkiaan Ota kipu haltuun -kirja on mielestäni erittäin suositeltavaa luettavaa etenkin kaikille kroonisista kivuista kärsiville ja heidän läheisilleen, sekä myöskin kipupotilaiden parissa toimiville terveydenhuollon ammattilaisille. Hienoa, että nyt on saatavilla selkeästi ja ymmärrettävästi kirjoitettu tutkimusnäyttöön perustuva tietopaketti kroonisesta kivusta, jossa myös esitetään monia hyviä käytännön työkaluja kipuoireiden hallintaan. Hieman vastaavan kaltaisia kroonisista kivuista kärsiville suositeltavia, ja monelle tuttuja englanninkielisiä kirjoja ovat Lorimer Moseleyn ja David Butlerin Explain Pain – sekä siihen liittyvä Protectometer -kirja. Näihin erinomaisiin kirjoihin verrattuna Ota kipu haltuun -kirja painottuu vielä hieman konkreettisemmin erilaisiin kivunhallinnan keinoihin ja niiden käyttöön ottamiseen.
Olisi kiinnostavaa kuulla kroonisista kivuista kärsivien kokemuksia Ota kipu haltuun- kirjasta ja erilaisista kivun hallintakeinoista, joita siinä esitetään. Eli kommentit tervetulleita 🙂
Lähde:
Miranda Helena. Ota kipu haltuun. Otava. 2016