Pakarakipu voi johtua jänteestä ja harjoittelusta on apua

Portaissa liikkuminen on yksi yleinen aktiviteettia, jota pakarakipu haittaa. (Kuva, CC0)

Pakarakipu, joka tuntuu lonkan sivulla diagnosoidaan usein limapussin tulehdukseksi, mutta ehkä jopa yleisempää saattaa olla pakarajänteen kiputila. Tyypillisesti pakarakipu häiritsee esimerkiksi portaissa tai asennoissa, joissa oirepuolen jänteisiin kohdistuu venytystä tai kompressiota. Mutta mitä tälle gluteaalitendinopatialle kannattaa oikein tehdä? Ei mitään? Auttaako kortisoni? Vai pitäisikö tässä alkaa harjoitella? Rebecca Mellor kumppaneineen (2018) julkaisuvat äskettäin open-access -lisenssillä saatavilla olevan RCT-tutkimuksen, “Education plus exercise versus corticosteroid injection use versus a wait and see approach on global outcome and pain from gluteal tendinopathy: prospective, single blinded, randomised clinical trial”,  jossa he tarkastelevat juuri tätä aihetta. Huolimatta siitä, että harjoittelua usein suositellaan hoitomuodoksi, kyse on yhdestä ensimmäisistä satunnaistetuista tutkimuksista koskien gluteaalitendinopatian harjoittelua. Samaan aikaan julkaistiin myös toinen tutkimus, jossa samainen pakarakipu ja sen harjoittelu olivat mikroskoopin alla (Ganderton ym., 2018), mutta näistä kahdesta tutkimuksesta saatiin hiukan toisistaan poikkeavat lopputulokset.Continue reading

Olkapääkipu kunnioittaa kuormitusta – yhteenveto Adam Meakinsin koulutuksesta

Rokki soi ja Järvenpään Foreverin hot-joogahuoneen katossa on lähes yhtä kaunis poutataivas kuin ulkonakin – heti harmittaa kesäisen kuuman lauantaipäivän aikainen herätys aavistuksen vähemmän. Kohta alkaa UMPOFin järjestämä kahden päivän olkapääjumppa vähintäänkin mielenkiintoisen britin, Adam “The Sports Physio” Meakinsin vetämänä. Tiedossa on siis viihdyttävä ja faktantäyteinen seminaari siitä, miten olkapääkipu saadaan kuriin fysioterapiassa. Blogitiimistämme Jukka ja Mikko olivat kuuntelemassa ja mielestämme kurssin anti oli oikein asiallista. Tästä olisi saanut kirjoitettua vaikka kuinka paljon, joten tämän kirjoituksen suhteen karsinnassa on ollut haasteensa. Tässä havaintomme kurssista!Continue reading

2017 luetuimmat blogikirjoitukset

Vuosi vaihtui ja oli taas aika tarkastaa, mitkä artikkelimme kiinnostivat lukijoitamme kaikkein eniten. Blogissa julkaistiin kirjoituksia koko kehoa koskien esimerkiksi plantaarifaskiitista, jäätyneestä olkapäästä, polvikivuista ja nilkan instabiliteetista. Lisäksi käsittelimme paria koulutusta referaattien merkeissä ja julkaisimme tekstejä liittyen palautumiseen sekä isometriseen että HSR-harjoitteluun.

Continue reading

Yhteenvetoa CFT level 1 – koulutuksen annista

Tällä kertaa blogissa avataan UMPOF:n järjestämää CFT level 1- koulutusta, jonka kouluttajana toimi fysioterapian professori Wim Dankaerts Belgiasta. Hän on fysioterapian pitkän linjan konkari, jolla on pitkä kokemus niin kliinisestä työstä kuin tutkimusmaailmastakin. Hän kuuluu Pain-Ed -ryhmään, jonka tavoitteena on tuoda ihmisten tietoisuuteen tuoretta tutkimustietoa kivuntutkimuksen alueelta ja kumota erilaisia myyttejä, joita erityisesti alaselkäkipuun liittyy.

CFT (cognitive functional therapy) eli kognitiivinen toiminnallinen terapia on potilaskeskeinen lähestymismalli, jossa pyritään tunnistamaan erilaiset oireilun taustalla olevat biopsykososiaaliset mekanismit/tekijät ja yksilöllisen profiloinnin pohjalta kohdentamaan hoitointerventio oireilua ylläpitäviin muokattavissa oleviin tekijöihin.Näitä voivat olla etenkin erilaiset psykososiaaliset, toiminnalliset ja elintapoihin liittyviin tekijät, kuten uskomukset tiettyjen liikkeiden vaarallisuudesta ja selän vaurioitumisherkkyydestä, pelko-välttämiskäyttäytyminen, vähäinen liikunta, yksipuoliset liikemallit, liiallinen stressi, univaje jne. CFT:ssa pyritään lisäämään kivun ja kipuun liittyvien reaktioiden ymmärtämistä. Lisäksi olennaista on vahvistaa kuntoutujan minäpystyvyyden tunnetta ja ylipäätänsä antaa uskoa siihen, että myönteinen muutos on mahdollinen.Continue reading

Polvikipu ja lonkkavaivat – ratkaisut à la Erik Meira

Erik Meiran koulutuksessa tiede ja käytäntö yhdistyivät tiiviiksi ja monipuoliseksi paketiksi teoriatietoutta ja käytännön vinkkejä. Näillä treeni- ja terapiavinkeillä polvikipu ja lonkkavaivat saadaan näyttöön perustuen kuriin. (Kuva: Gciriani [CC BY-SA 4.0])

Syksyn alkaessa erilaiset koulutukset ovat taas pyörähtäneet käyntiin ja allekirjoittaneen kauden ensimmäinen koulutus oli UMPOFin järjestämä Erik “The Science PT” Meiran koulutus, jonka aiheena olivat polvikipu ja -vammat sekä lonkkavaivat. Kyseinen kurssi oli Meiran ympäri maailmaa pitämä “Hip & Knee: Complex Understanding for Simple Solutions” -koulutuspaketti. Kuten odottaa saattoi, nojautui koulutus vahvasti tutkittuun tietoon, mikä oli osaltaan sekä koulutuksen vahvuus että samalla heikkous. Jos joku odotti tältä koulutukselta monimutkaisia selitysmalleja taikaluoteineen tai uusia ja maailman parhaita harjoituksia, saattoivat nuo tavoitteet jäädä toteutumatta. Tarjolla oli helposti sovellettavia vinkkejä sekä ajatuksia harjoitteluun, kattava tietopaketti polven ja lonkan vammoista ja tutkimusnäytöstä näiden kaikkien taustalla. Kurssin pääsanoma fysioterapiaprosessin osalta voidaan tiivistää siihen, että potilaan ongelma pitää aina kartoittaa yksilöllisesti huomioiden mahdollisimman laajasti siihen liittyvät tekijät. Tämän jälkeen rauhoitetaan tilannetta tarvittava määrä ja aloitetaan hiljalleen rakentamaan toiminta- ja suorituskykyä uudestaan. Kuntoutuksen tulee olla riittävän kuormittavaa ja etenkin jännekivuissa kuormitus on äärimmäisen tärkeää.Continue reading

Nilkan pitkittyneen instabiliteetin kuntoutukseen monipuolista harjoittelua

 

Nilkan nyrjähdyksen akuutista vaiheesta selviää useimmiten kipulääkkeiden, ensihoito-ohjeiden ja tarvittaessa nilkkatuen avulla. Pidemmällä tähtäimellä ongelmana on kuitenkin nyrjähdysten toistuvuus ja yleisyys erityisesti liikuntaa harrastavilla (Fong ym. 2007). Joillekin niitä tuntuu siunaantuvan selkeästi enemmän kuin muille, jolloin tuloksena saattaa olla nilkan pitkittynyt instabiliteetti. Jo tapahtuneita vammoja ei historiasta saada pois, joten uusien vammojen ennaltaehkäisyn tulisi keskittyä sellaisten riskitekijöiden selvittämiseen, joihin pystytään vaikuttamaan. Lääkkeeksi moniin nilkkavammoihin tarjotaan usein terapeuttista harjoittelua ja nilkkatukia. Harjoittelua voidaan toteuttaa kuitenkin monella eri tavalla, joten jokaisen tapauksen kohdalla joudutaan miettimään, minkälainen harjoittelu olisi tehokkainta niin laadun kuin määrän suhteen.

 

 

Continue reading

Isometrinen jännitys – työntää vai vastustaa?

Lihastyön tapoja on erilaisia, ja kaiken kukkuraksi isometrinen jännitys voidaan tehdä joko vastustamalla tai painamalla. Kuva: Pascal (CC0 Public Domain).

Isometrinen jännitys tai lihastyö nousi näyttävästi estradille viimeistään pari vuotta sitten julkaistun polvijännekuntoutusta koskevan Ebonie Rion ja kumppaneiden (2015) tutkimuksen myötä. Taustatukea ollaan saatu mm. Stasinopouloksen ym. (2017) julkaisemasta “tenniskyynärpäätä” käsittelevästä artikkelista. Isometrinen jännitys on saanut muutenkin viime aikoina osakseen paljon huomiota isometrisen harjoittelun kautta ja omien havaintojeni mukaan se on kokenut omanlaisensa renesanssin ja löytänyt tiensä takaisin fysioterapeuttien työkalupakkeihin. Isometrisellä lihastyöllä tarkoitetaan sellaista lihaksen käyttämistä, jossa se aktivoituu, mutta sen pituus ei muutu. Tuttavallisemmin tällöin puhutaan siis staattisesta lihastyöstä, kuten esimerkiksi jos yrität työntää kädelläsi seinää vasten tai kannatella painoa painoa käsissäsi paikallaan. Onko mahdollista, että isometrinen työntäminen eroaisi jotenkin isometrisestä vastustamisesta? Entäpä voisiko näillä erilaisilla tavoilla tuottaa isometrinen lihasjännitys olla erilaiset vaikutusmekanismit tai pitäisikö niitä miettiä tarkemmin esimerkiksi harjoittelua ohjatessa? Tähän pohdintaan voidaan etsiä vastausta tarkastelemalla tuoretta Schaeferin ja Bittmannin (2017) tutkimusta, johon tämä blogiteksti pohjautuu.Continue reading

Jäätyneen olkapään fysioterapiasta

Viime aikoina on kohdalleni osunut useampi asiakas, jolla on ollut ongelmana jäätynyt olkapää ja niinpä syntyi ajatus tehdä pientä yhteenvetoa kyseisestä aiheesta näin fysioterapeutin vinkkelistä. Millaisesta ongelmasta on kyse ja millaista fysioterapia voi olla kyseisen vaivan kuntoutuksessa?

Mistä jäätyneessä olkapäässä on kyse?

Jäätyneellä olkapäällä eli virallisemmalta nimeltään adhesiivisella kapsuliitilla tarkoitetaan olkanivelen tulehduksellista tilaa, johon liittyy nivelkapselin ja siihen kytkeytyvien sidekudosrakenteiden paksuuntuminen ja kiristyminen. Oirekuvaltaan sairaus käsittää erityisesti olkapään aktiivisen ja passiivisen liikkeen rajoittumisen sekä säryn, joka on usein hankalinta sairauden alkuvaiheessa.Continue reading

Korkean intensiteetin harjoittelulla tyytyväisempiä kuntoutujia ja vahvempia jänteitä – Heavy Slow Resistance-harjoittelu jännevammojen kuntoutuksessa

Lähde: Pixabay

Termi Heavy Slow Resistance (HSR) on tendinopatioiden yhteydessä tullut viime aikoina vastaan useammassa julkaisussa. Kyseessä on harjoitteluprotokolla kuntoutukseen, jonka tulokset ovat olleet lupaavia patellajänteen, akillesjänteen tendinopatioissa ja plantaarifaskiitin hoidossa (Beyer ym. 2015; Malliaras ym. 2013; Konsgaard ym. 2009). Jännevammojen kuntoutuksen eräänlaiseksi kulmakiveksi on muodostunut eksentrinen voimaharjoittelu, jota yleisimmin on toteutettu Alfredsonin protokollan mukaisesti (Alfredson ym. 1998). Julkaistut tulokset HSR-tutkimuksista ovat kivun lievityksen ja toimintakyvyn kannalta olleet samankaltaisia Alfredsonin protokollan kanssa, mutta tuoneet lisäksi myös muita positiivisia vaikutuksia kuntoutuksen kannalta. Tuloksia on saatu jo sen verran, että ne antavat jo aihetta tarkempaan tarkasteluun.

Continue reading

CRPS:n hoito fysioterapian avulla – onko nimestä apua?

CRPS:ään liitetään usein ns. flare-up -ilmiö, jonka kipua voidaan kuvailla kuin kyseinen kehonosa-alue olisi syttynyt tuleen. (Kuva: Andy Maguire CC-BY 2.0)

Aikaisemmin blogissamme ollaan käsitelty CRPS:ää lähinnä sen tunnistamisen kannalta ja kerrattu muutamia siihen liittyviä perusasioita muun muassa diagnoosin muodostumisen kannalta. CRPS:n hoito voi olla hankalaa ja CRPS-potilaat usein mielletään haasteellisiksi ja joskus jopa vaikeiksi taikka mahdottomiksi hoitaa. Mahdottomia hoitaa CRPS-potilaat eivät kuitenkaan ole, mutta vaativat osakseen aikaa, ymmärrystä sekä kuuntelua. Kultaisen standardin puuttuessa, ollaan ajan saatossa kehitetty ja tutkittu useampiakin toisistaan täysin erilaisia hoitomuotoja, osa ollut hyödyllisiä, osa taas ei. Tässä kirjoituksessa en puutu niinkään CRPS:n hoitoon lääkkeiden, sähköstimulaatioiden tai muiden invasiivisten interventioiden osalta, vaan nyt keskitytään puhtaasti siihen, miten CRPS:n hoito onnistuu fysioterapeutin työvälineillä. Vaikka aihealue on laaja ja sen taustalla vaikuttaa usein monimutkaisetkin mekanismit, pyrin pitämään jutun lyhyenä. Tämä toisaalta johtaa siihen, että lähteiden osalta joutuu harrastamaan pientä kirsikan poimintaa, joskin olen pyrkinyt viittaamaan systemaattisiin katsauksiin ja meta-analyyseihin, joten toivottavasti ette pistä pahaksenne.Continue reading