Kuva: Prairie Kittin
CRPS (eli lontoon kielellä complex regional pain syndrome) on yksi niistä, tässä tapauksessa surullisen kuuluisista, “rakkaista lapsista”, joilla on ollut historiansa aikana monta nimeä. CRPS on tunnettu mm. nimillä “RSD” (reflektorinen sympaattinen dystrofia), “Sudekin atrofia”, post-traumaattinen kipuoireyhtymä tai jos tilaan on liittynyt hermovamma, niin ollaan voitu puhua kausalgiasta. Suomeksi yleisimmin CRPS:ää kutsutaan lyhenteellä tai puhutaan monimuotoisesta alueellisesta kipuoireyhtymästä. Tämän tilan tunnistaminen on välillä vaikeaa ja sen diagnosointia hankaloittaa usein taustalla oleva trauma. Tavallisimmin CRPS saa alkunsa jostain traumasta, joskus suuremmasta ja joskus mitättömämmästä.
Mikä ihmeen CRPS??
CRPS on siis kipuoireyhtymä, jossa pitkittynyt kipu yleensä rajoittuu yhden raajan alueelle (esim. käden tai jalkaterän). CRPS tapauksissa kipua ei oikein voida selittää millään perinteisellä kudos- tai hermoperäisellä mekanismilla eikä se noudata muille tunnetuille patologioille tuttuja kliinisiä tunnusmerkkejä. Näistä kahdesta pääpiirteestä juontuu myös nimen osa “alueellinen”. IASP:n mukaan CRPS voidaan jakaa CRPS I ja CRPS II -luokkiin. Näiden erottavana tekijänä on se, löytyykö potilaalta hermovammaa vai ei. CRPS II -tyypissä kipuun liittyy todennettavissa oleva hermovamma kun taas I-tyypin oirehtijoilla ei hermovammaa ole.
CRPS:n oireita ja kriteerit sen toteamiseksi
CRPS:n toteamiseksi ei ole olemassa mitään tiettyä tutkimusta, laboratoriotestiä tai kuvantamismenetelmää ja tämän takia sen toteaminen voikin olla haasteellista. Tähän diagnostiikkaan ollaan haettu selkeyttä luomalla CRPS:n kliininen kriteeristö, jolla onkin varsin hyvä sensitiivisyys ja spesifisyys (Harden ym., 2010). Budapestin kriteereiden (ks. taulukko alla, Harden ym., 2010) mukaan potilaan täytyy täyttää tietty määrä CRPS:lle tyypillisiä oireita ja löydöksiä. Kriteeristöstä on hyvä nostaa esille kaksi tärkeää kohtaa, nimittäin CRPS:ksi ei voitaisi todeta sellaista tilaa tai vammaa, jonka olemassaolo selittyy jollakin muulla mekanismilla, kuten kudosvammalla tms…Tämän lisäksi on hyvä myös osata päätellä, onko potilaan kokema kipu suhteessa traumaan normaalia vai ei. Jos potilaan kipu on ns. suhteetonta, eli hän on “liian kipeä” (suhteessa esim. vammaan tai siitä kuluneeseen aikaan), tai mitään muuta selittävää tekijää ei oireilulle keksitä on hyvä käydä läpi Budapestin kriteeristön oire- ja löydöslista, ks. alla.
Kyseistä löydöslistaa ja kriteeristöä käyttämällä voidaan tutkimusten perusteella kohtalaisen hyvällä luottamuksella arvioida CRPS:n läsnäoloa. Sensitiivisyyden ollessa peräti 0.99 tasolla ja taasen spesifisyys hieman alemmalla 0.68 tasolla. Voidaan siis sanoa, että kriteeristöä käyttämällä lähes jokainen CRPS-potilas todetaan sellaiseksi kun taas samalla testi pystyy melko hyvin myös erottelemaan ei-CRPS potilaan CRPS-potilaasta. (Harden ym., 2010)
Onko CRPS-potilas langetettu ikuiseen kärsimykseen?
Aiemmin ollaan luultu tai kuviteltu, että CRPS olisi lineaarinen tai vaiheittainen sairaus, josta toipuminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta (Bean ym., 2014). Esimerkiksi de Mos ja kumppanit huomasivat tutkimuksessaan (2009), että vaikka pitkä ja vakava haitta on harvinaista saattaa CRPS oireilla kaksi vuotta tai enemmän. Joillekin tämä saattaa kuulostaa pitkältä ajalta, mutta ehkä tässä ei ollutkaan koko totuus ennusteesta? Onneksi ei ole! Nimittäin CRPS:n ennuste on onneksi tuota ruusuisempi (Bean ym., 2014). Bean ja kumppanit (2014) huomasivat systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessaan että CRPS 1-tyypin tapauksissa kipu ja oireet voivat hävitä tai selvästi vähentyä jopa 80%:lla potilaista vuoden kuluessa alkamisestaan. Heidän johtopäätöksensä olikin, että todennäköisesti valtaosa paranee nopeasti ja hyvin, mutta osalle jää pitempiaikaisia oireita ja etenkin tähän pitkään oireilevien alaryhmään voisi laittaa lisää paukkuja tulevaisuuden tutkimuksissa.
Joukkoon mahtuu tutkimuksia pitkän ja lyhyen paranemisajan puolesta ja yksi mahdollinen selittävä tekijä näille ristiriitaisille tuloksille on se, mitä kriteeristöä ollaan käytetty CRPS:n määrittelemiseksi (Bean ym., 2014). Monissa tutkimuksissa ollaan aiemmin käytetty joko tutkijaryhmän omia kriteereitä tai IASP:n vuoden 1994 kriteereitä, jolloin etenkin esimerkiksi IASP:n vanhoilla kriteereillä potilaat ovat voineet saada CRPS diagnoosin turhan helposti (Harden ym., 2010). Uudet Budapestin kriteerit ovat vanhoja kriteereitä spesifisempiä, jotenka tällöin väärien positiivisten määrä on alhaisempi. Jäämme odottamaan tulevia tutkimuksia aiheesta ja tarkkailemaan muuttaako tämä ja uudet terapiamuodot CRPS:n kulkua ja ennustetta.
LÄHTEET:
- Bean DJ – Johnson MH – Kydd RR: The outcome of complex regional pain syndrome type 1: a systematic review. J Pain. 2014 Jul;15(7):677-90.
- de Mos M – Huygen FJ – van der Hoeven-Borgman M – Dieleman JP – Ch Stricker BH, Sturkenboom MC: Outcome of the complex regional pain syndrome. Clin J Pain. 2009 Sep;25(7):590-7.
- Harden RN – ym.,: Validation of proposed diagnostic criteria (the “Budapest Criteria”) for Complex Regional Pain Syndrome. Pain. 2010 Aug;150(2): 268–274.
- http://www.terve.fi/kipu/crps-eli-monimuotoinen-alueellinen-kipuoireyhtyma. Viitattu 20.2.2015.
- Ensimmäinen artikkelikuva: Prairie Kittin: https://www.flickr.com/photos/prairiekittin/2165248130
- Peiliharjoittelukuva: ”Mirror-box-comic” by Edhubbard (was as well original uploader at en.wikipedia) – Image created by Edward M. Hubbard for wikipedia (August 10, 2006; updated July 28, 2007). Transferred from en.wikipedia; transferred to Commons by User:Arnomane using CommonsHelper.. Licensed under Public Domain via Wikimedia Commons – http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Mirror-box-comic.jpg#mediaviewer/File:Mirror-box-comic.jpg