Isometrinen jännitys tai lihastyö nousi näyttävästi estradille viimeistään pari vuotta sitten julkaistun polvijännekuntoutusta koskevan Ebonie Rion ja kumppaneiden (2015) tutkimuksen myötä. Taustatukea ollaan saatu mm. Stasinopouloksen ym. (2017) julkaisemasta “tenniskyynärpäätä” käsittelevästä artikkelista. Isometrinen jännitys on saanut muutenkin viime aikoina osakseen paljon huomiota isometrisen harjoittelun kautta ja omien havaintojeni mukaan se on kokenut omanlaisensa renesanssin ja löytänyt tiensä takaisin fysioterapeuttien työkalupakkeihin. Isometrisellä lihastyöllä tarkoitetaan sellaista lihaksen käyttämistä, jossa se aktivoituu, mutta sen pituus ei muutu. Tuttavallisemmin tällöin puhutaan siis staattisesta lihastyöstä, kuten esimerkiksi jos yrität työntää kädelläsi seinää vasten tai kannatella painoa painoa käsissäsi paikallaan. Onko mahdollista, että isometrinen työntäminen eroaisi jotenkin isometrisestä vastustamisesta? Entäpä voisiko näillä erilaisilla tavoilla tuottaa isometrinen lihasjännitys olla erilaiset vaikutusmekanismit tai pitäisikö niitä miettiä tarkemmin esimerkiksi harjoittelua ohjatessa? Tähän pohdintaan voidaan etsiä vastausta tarkastelemalla tuoretta Schaeferin ja Bittmannin (2017) tutkimusta, johon tämä blogiteksti pohjautuu.Jatka lukemista
Category Archives: Anatomia ja fysiologia
Korkean intensiteetin harjoittelulla tyytyväisempiä kuntoutujia ja vahvempia jänteitä – Heavy Slow Resistance-harjoittelu jännevammojen kuntoutuksessa
Termi Heavy Slow Resistance (HSR) on tendinopatioiden yhteydessä tullut viime aikoina vastaan useammassa julkaisussa. Kyseessä on harjoitteluprotokolla kuntoutukseen, jonka tulokset ovat olleet lupaavia patellajänteen, akillesjänteen tendinopatioissa ja plantaarifaskiitin hoidossa (Beyer ym. 2015; Malliaras ym. 2013; Konsgaard ym. 2009). Jännevammojen kuntoutuksen eräänlaiseksi kulmakiveksi on muodostunut eksentrinen voimaharjoittelu, jota yleisimmin on toteutettu Alfredsonin protokollan mukaisesti (Alfredson ym. 1998). Julkaistut tulokset HSR-tutkimuksista ovat kivun lievityksen ja toimintakyvyn kannalta olleet samankaltaisia Alfredsonin protokollan kanssa, mutta tuoneet lisäksi myös muita positiivisia vaikutuksia kuntoutuksen kannalta. Tuloksia on saatu jo sen verran, että ne antavat jo aihetta tarkempaan tarkasteluun.
Liikunnalla ja harjoittelulla lievitystä kipuun
Johtaako kuluma kipuun ja selän rappeuma turmioon?
Jalkojen pituusero, huono ryhti, selän kuluma ja rappeuma, välilevyn madaltuma, olkapäässä on kalkkia, notkoselkä, suoraselkäisyys… Nämä lienevät sananparsia joihin hyvin usein törmää vastaanotolla kun potilaat kertovat omaa historiaansa tai mitä heille on aikaisemmin tarjottu vaivojen mahdolliseksi syyksi. On kuitenkin hyvä tietää, että ne ovat hyvin yleisiä, ellei jopa säännönmukaisia löydöksiä, joita kuvantamisen ja tutkimisen avulla voidaan löytää. Seuraava kysymys pitäisikin olla, “miten paljon merkitystä näillä löydöksillä on?” Osa näistä löydöksistä on täysin normaaleja ajan mukanaan tuomia muutoksia, joiden merkityksestä otetaan tässä kirjoituksessa selvää muutaman esimerkin avulla. Lienee hyvä vielä mainita, että nyt aihetta käsitellään rajatusti ja artikkelissa käydään esimerkinomaisesti läpi valikoituja tutkimuksia kipuun liittyvistä ja liittymättömistä löydöksistä tilanteissa, joissa useimmiten kipu on alkanut hiljalleen ilman selkeää tapaturmaa ja siihen liittyvää kudosvauriota. Tämä artikkeli ei siis mitenkään edusta täydellistä kattausta hyvin laajasta ja paljon keskustelua herättävästä aiheesta.Jatka lukemista
Motorinen kontrolli suurennuslasin alla – Paul Hodges luennoi Helsingissä
Yksi fysioterapia-alan arvostettuja tutkijoita, professori Paul Hodges saapui pitkän ajan jälkeen taas Suomeen pitämään seminaaria kun hän puhui 7.6.2016 Helsingissä alaselkäkivun motorisesta kontrollista. Australialainen Queenslandin yliopistolla vaikuttava Hodges on varmasti fysioterapeuteille tuttu nimi ja onhan häntä ajoittain leikkisästi tituleerattu syvien vatsalihasten löytäjäksi tai kuten Julius tässä blogissa aikanaan muotoili “syvien vatsalihasten Kolumbukseksi”, minkä lisäksi motorinen kontrolli on yksi hänen tutkimusten pääaiheista. Näillä linjoilla liikkuen myös seminaari kantoi nimeä “Advanced concepts in lumbopelvic motor control: Integrated approach to clinical assessment & treatment of motor control dysfunction”. Hodges luennoi omista käsityksistään alaselkäkivun kokonaisuudesta peilaten ajatuksia uusimpaan ja välillä vanhempaankin tutkimustietoon melko laajalta kannalta. Kuten seminaarin nimestäkin voidaan päätellä, se selkeästi keskittyi enemmän alaselkäkivun toiminnallisiin ja biomekaanisiin ulottuvuuksiin häiriöiden tutkimiseen ja hoitoon sekä taustoittamaan näitä mm. vertaamalla eroja terveiden ja alaselkäkipuisten välillä.