Nikamavaltimo ja niskan manipulaatio, osa 1 – Riskit ja ennaltaehkäisy

Niskan nikamavaltimo, voiko se vaurioitua niskan manipulaation yhteydessä?

Arteria vertebralis (eli nikamavaltimo) ja sen osat: V1: ylin nuoli, ennen vertebraalista foraminaa oleva osa, V2: keskimmäinen, foraminassa kulkeva osa ja V3: C2:sta foramen magnumiin kulkeva osa.

Aloitin kirjoittamaan tekstiä yhdestä aiheesta, mutta varsin nopeasti suunnitelma lähti paisumaan laajemmaksi. Kohta käsissä olikin taikinamaisesti kohonnut artikkeli, joka päätettiin jakaa kahteen osaan. Kuten jo aiemmin blogissa niskakivun Käypä hoito -artikkelissa sivuttiin, niskan manipulaatio on yksi ikuinen ja tunteita herättävä keskustelunaihe ja sellaisena se todennäköisesti tulee pysymäänkin. Suurimpana peikkona tässä metsässä piileskelee kaularangan valtimoihin mahdollisesti kohdistuva kuormitus ja manipulaation aiheuttama valtimoperäinen aivoverenkiertohäiriö. Tämän artikkeliparin ensimmäisessä osassa käydään läpi nikamavaltimon repeämistä ja miten tuota mahdollista riskiä voidaan pienentää. Toisessa osassa käydään niskan manipulaatioita edeltävän turvatestaamisen kimppuun, sen luotettavuuden näkökulmasta ja pohditaan mikä vaikutus niskan asennoilla ja manuaalisella hoidolla on verenkiertoon.

Mistä siis on kyse?

Kaularangan valtimoiden vaurioitumista pidetään harvinaisena, mutta mahdollisena manuaalisen terapian aiheuttamana vakavana haittana. Yleisin taikka manuaalisen terapian näkökulmasta merkittävin lienee nikamavaltimon (eli vertebrobasillaarisen arterian [VBA]) repeäminen. Arviot nikamavaltimon vaurioitumisesta tai aivoverenkiertohäiriön esiintyvyydestä niskan manipulaation yhteydessä vaihtelevat melko paljon ja myös manipulaation yhteys koko tapahtumaan on kiistanalaista molempien leirien saadessa kannatusta. (mm. Cassidy ym., 2008; Crislip 2008; ja 2015; Haynes ym., 2012; Hutting ym., 2013; Biller ym., 2014; Kosloff ym., 2015).Jatka lukemista

Huimaus – milloin niska oireen taustalla?

 

spiral-staircase-430907_1280

Kuva : Bonnybbx (CC0)

Huimaus on oire, josta useimmilla löytyy omakohtaisia kokemuksia. Yardleyn ja kumppanien (1998) mukaan se on pääoireena 7 %:lla yleislääkärin vastaanotolla käyvistä potilaista. Huimaus voi käsittää hyvinkin erityyppisiä “huimaavia” tuntemuksia. Näitä voivat olla esimerkiksi tunne, että ”silmissä sumenee”, ”keinuttaa”, ”ympäristö pyörii kuin olisi karusellissa” tai vaikkapa “kävely tuntuu huteralta”. Vastaavasti esimerkiksi kipuakin on monenlaista (mm. terävää, sykkivää, jomottavaa, säväyttävää jne.). Kliinikolle huimauksen tarkka kuvaus mahdollisine liitännäisoireineen (esim. kuulon heikentyminen, pahoinvointi, kasvojen tuntohäiriöt, puheentuoton häiriöt tms.) on oleellista tietoa, koska edellä mainitut asiat antavat vihiä siitä, millaiset syyt huimauksen taustalla voisivat olla. Lisähaastetta tutkimisen ja hoitolinjojen määrityksen kannalta seuraa, jos tilanteessa esiintyy useaa erityyppistä huimausta samanaikaisesti eri taustatekijöistä johtuen.

Fysioterapeutin vastaanotolle huimauksesta kärsivä tulee lääkärin lähettämänä tyypillisesti silloin, kun huimauksen katsotaan olevan niskaperäistä huimausta tai sisäkorvaperäistä hyvänlaatuista asentohuimausta. Tässä kirjoituksessa keskitytään niskaperäiseen huimaukseen.Jatka lukemista

Polvikipu ja neljä syytä

Polvikivun syitä voivat olla esimerkiksi hyppääjän polvi, juoksijan polvi, Osgood-Schlatter sekä Sinding-Larsen-Johanson syndrooma.

Polvikivun syitä voivat olla esimerkiksi hyppääjän polvi, juoksijan polvi, Osgood-Schlatter sekä Sinding-Larsen-Johanson syndrooma.

Polvikipu on yleistä liikkujilla ja urheilijoilla ja kaiken kukkuraksi erilaisten polvivaivojen kirjo on laaja ja mukavan sekava. Termit juoksijan polvi, Osgood-Schlatter, sääriluun kyhmy ja hyppääjän polvi ovat varmasti monelle tuttuja, mutta näiden eroja kysytään ainakin allekirjoittaneelta varsin usein. Lisäksi tähän raviin voidaan heittää mukaan myös troikka nimeltä Sinding-Larsen-Johansson ja heidän mukaansa nimetty syndrooma. Kaikissa neljässä on tavalla tai toisella kyseessä rasitusperäinen polvikipu, mutta mikä erottaa nämä neljä vaivaa toisistaan? Toivottavasti tämän luettuasi osaat vastata tähän arvoitukseen!

Jatka lukemista

Oman kehon ajotaidot – Miten liikkeen hallinta ja kipu liittyvät toisiinsa?

Luiden, nivelten ja lihasten merkitys liikkumisessa on karkeasti ajateltuna hyvin selkeää. Hermoston toiminta tuntuu tietyssä mielessä myös varsin yksiselitteiseltä, koska ilman hermoston sähköimpulsseja lihakset eivät kykene supistumaan eivätkä nivelet ja luut liikkumaan. Jos liike olisi puhtaasti mekaaninen ilmiö, olisi ihmisen liikkumista mallintava robotti jo todennäköisesti keksitty. Ilmeisesti toistaiseksi kehittynein tällainen robotti näyttää tältä:

Jatka lukemista

Seuraa johtajaa – olkapääkipu lavan hallinnan häiriöistä?

Olkapääkipu

Olkapääkipu on nykyään yksi yleisimmistä tuki- ja liikuntaelinsairauksista ja yksi sen muodoista on ns. pinneoireyhtymä. Kuva: Wikimedia Commons

Liikutettaessa olkapäätä ei välttämättä tule ajatelleeksi osan liikkeestä tulevan hartiarenkaasta ja lapaluusta. Lapaluun kuvaillaan muodostavan peruskiven olkapään toiminnalle ja tätä esimerkkiä käytetäänkin usein havainnollistamaan lavan roolia olkapään biomekaniikassa. Viime vuosien yksi kuuma trendi fysioterapiassa ja liikunta-alalla yleensäkin ovat olleet erilaiset liikekontrollin häiriöt ja “lapatuki”, joiden normalisoitumisen harjoittelun myötä toivotaan johtavan myös kipujen vähenemiseen. Olkapääkipu ei ole tässä liikekontrollin nosteessa jäänyt paitsioon, sillä hartiarenkaan hallinta on enenevässä määrin kohotettu jalustalle yhtenä tärkeänä tekijänä olkapääkipujen saralla. Vallitsevana ajatuksena on, että myös olkapääkipu ja lavan liikekontrollin häiriöt liittyvät toisiinsa ja nyt lähdetäänkin selvittämään että miten.Jatka lukemista

Osteoporoottinen selkäranka liikuntaa ohjaavien haasteena

http://www.stopspinalfracturepain.com/images/kyphosis.jpg

 

Tämä blogikirjoitus käsittelee osteoporoottista selkärankaa, joka on enenevässä määrin mm. liikunta- ja kuntoutusalan ammattilaisten kohtaama ja huomiota vaativa asia. Tarkoituksena on myös esitellä muutamia osteoporoottisille nikamamurtumille altistavia biomekaanisia tekijöitä, joihin osteoporoosia sairastava henkilö voi vaikuttaa omatoimisella harjoittelulla. Harjoittelun ohella keskeisessä roolissa osteoporoosin ja osteoporoottisten nikamamurtumien hoidossa ja ennaltaehkäisyssä ovat mm. lääkehoito, ravitsemus, tukiliivit sekä erilaiset apuvälineet ja joskus myös operatiiviset toimenpiteet. Tätä kirjoitusta seuraa myöhemmin toinen osa, jossa käydään läpi harjoittelun erityishuomioita ja hyötyjä osteoporoottiselle selkärangalle.Jatka lukemista